Puolentoista viikon päästä olen menossa pajutyökurssille. Kotioloissa pajuhommat ei edelleenkään suju, kun parketti on vallannut maailman ja tilaa on niin kovin vähän. Siksi odotankin kurssia suurella innolla.
Kävin tänään kurkistamassa pajuplantaasille. Ei, kyseessä ei ole mikään "rotupajujen" laatupelto vaan ihan tavallinen ojanpenkka villiintyneine villipajuineen. Oja on niin leveä, että kesäaikaan sitä on melkein mahdotonta ylittää ilman apuvälineitä. Lisäksi, tänä ja viime vuonna, Saimaan pinta on ollut niin ylhäällä, että sulanmaan aikaan pajusatoa ei ole ilman kahluuhousuja päässyt kurkkimaan. Pajuplantaasin muutkin asukkaat näyttävät voivan kehnosti: männyntaimet olivat kovin kellertävähapsisia, raukkaparat. Koivut eivät kertoneet kuulumisia, vaan nukkuivat lehdettöminä talviuntaan.
Tarkoituksenani oli kerätä pajupiiskoja viikonloppua varten ja samalla vähän perata pajuvarastoa. Viime kesä oli märkä ja kylmä täällä Itä-Suomessa ja se kyllä näkyy jopa pajusadossakin. Yksivuotiskasvut olivat kehnonlaisia edellisvuosiin verrattuna. Kaipasin vähän paatsamiakin, mutta ne näyttivät voivan vielä huonommin kuin mäntyparat ja jätin ne rauhaan. Toivottavasti ne toipuvat! Onneksi ihan oikeata pajusaalista kuitenkin tuli! Hurraa! :)
Hyvä että kävit hakemassa pajut tuolle vajaan kahden viikon kuluttua olevalle kurssille kasaan sitkistymään. Minä kun menin edellisenä päivänä kerättyjen pajujen kanssa kurssille, niin nehän vain katkeilivat.
VastaaPoista