Sain eilen paikallisen kansalaisopiston syksyn keramiikkakurssilla viimeisenä valmistuneet suuret taideteokseni kotiin. Olen vielä TODella vasta-alkaja ja edelleen on melkein arvoitus ja suuri ihmetyksen aihe mitä uunista tulee lasituspoltossa ulos.
Ensimmäisenä kuvassa ylijäämäsavesta tehty testaus. Kokeilin lähinnä Varnian Sininen efekti -nimistä lasitetta (numeroa en muista). Kippo on lasitettu kaksi kertaa ja toisella kerralla (ärsyttävät) ruskeat kuroumajäljet laidoilla ja keskellä senkun kasvoivat. Yritin siis alunperin päästä niistä eroon. Lisäksi lasite valui ihan uskomattoman paljon, myös joistain kohdin ulkoreunoille tuhrien niitä, kuten kuvasta näkyy. Ärsärs! No, tekemällä oppii... Onneksi kynttilä peittää ja tuo tunnelmaa! :)
Käytän yleensä töissäni rakusavea, se kun on helpompaa aloittelijan muovata ja hallita! Ihan vihoviimeisestä köntistä valkoista rakusavea muotoilin pikaisesti kynttilänalusen, johon halusin kokeilla metallijauheiden käyttöä. Kiekurat pohjassa on ensin kolosteltu ja sitten niihin on pyyhkäisty kuparioksidia. Päälle on tupsuteltu ihan hiukan läpinäkyvää lasitetta, jotta pintaan on saatu vähän kiiltoa.
Viimeisenä ensimmäinen isompi maljakko Ninnin keraamikon historiassa ja voi, kyllä sitä nysvättiinkin useampana iltana. Kaavittiin, sipisteltiin ja jynssättiin... ja silti se näyttää tuolta! :)
Meni monen monituista viikkoa ennenkuin osasin päättää minkälaisen lasituksen ja pinnan siihen haluan. Lopputulos siis rautaoksidi ja läpinäkyvä lasite. Läpinäkyvä lasite oli ns. likainen lasite, jota oli käyetty juurikin tällaisten metallijauhepinnoitusten dippailuun ja siitä jäi kipon pintaan sekä sisä että ulkopuolelle hauskat ruskeat pilkut.
Tänään tuli tällaisia ja toisena päivänä sitten toisenlaisia...
