Syksy

Mietin miten tämän asian parhaiten kertoisin: syksy on paras vuodenajoista. Eikös se ole aika lyhyt ja selkeä esitys asiasta?

Rakastan kuulaita, raikkaita aamuja. Rakastan puidun viljan tuoksua ja keltaisena hehkuvia peltoja. Rakastan kurkien ääntelyä pellolla. Rakastan märkää, tuoksuvaa metsää ja kaikkia sieniaarteita mitä se kätkee. Rakastan hedelmistä notkuvia omenapuita. Rakastan pimeneviä iltoja ja auringonlaskun kajoa. Ja rakastan niitä aurinkoisia syyspäiviä, kun lehtipuut alkavat saada loistoaan ja aurinko saa ne valollaan hehkumaan. Rakastan syksyä!

Syksyn keltaista?

Olen tosi huono kukkaihminen. Saan tavallisesti huonekasveista melkein kiitollisimmat Saint Pauliatkin lopettamaan kukkimisen alle kuukaudessa. Johtuukohan se lauluäänestä? ;)

Mutta syksyn kukkia rakastan, erityisesti näitä keltaisia krysanteemeja. Jopa minä saan ne kukkimaan - ja pitkään.

Nyt ei ole ehkä se otollisin aika risutöille, mutta sipistelin muutamasta melkein jo kaatotuomion saaneesta pihakoivusta alaoksia. Ne olivat vielä aivan valtoimenaan lehdessä, joten saapa nähdä miten nämä risuhökötykset kestävät kasassa...

Tällaista sitten syntyi. Löysin vielä pihaliiteristä vanhan tuohikorin (onkohan tuo tuohta?), josta pikku siimahännät olivat nyrsineet pohjaa säpäleiksi. Sekin odotti kaatopaikkakyytiä. Joskus kaikenlaisen tavaran hamstraamisesta on iloakin! Tosin, painona olevat kivet kyllä tupsahtavat pihanurmikolle juuri niiden siimahäntäisten takia, jos tuota taideteosta yrittää siirtää vaikkapa ruohonleikkurin tieltä... Pikku vikoja! :)