Saunatonttunen

Tämä tonttunen matkasi saunailtatuliaisiksi tuttavalle viime viikolla.

Saunavasta tai -vihta on tehty yhdestä epäonnistuneesta märkähuovutuksesta. Jotain uusiokäyttöä keksin niillekkin sätöksille...

Lämpöisiä löylyjä itse kullekkin toivotellen,

Ninni

Pampulat

Eräs tuttavani paljastui lampuriksi: heillä asustelee suomenlampaita ja kainuun harmaksia. Olin aivan innoissani! Itsekin aina silloin tällöin haaveilen omasta villavarastosta ja päkäpäistä. Häneltä sain siis elämäni ensimmäiset "suoraan-lampaasta"-villasatsit viime keväänä. Villa oli karitsan villaa - valkeaa ruskeaa harmaata ja mustaa. Johtunee ehkä enimmäkseen taidon puutteesta, mutta karitsan villa vaikutti minun käsissäni melkein kelvottomalta neulahuovutukseen: se on aivan silkkisen hienoa ja pehmoista. Villa on siis viettänyt aikaa pahvilaatikoissa pestynä, osa jopa karstattuna, vuoden päivät.

Viime lauantaina sauna ei tuntunut lämpiävän riittävän nopeasti minulle ja odotellessani sain päähäni testata pehmoisen vauvalampaan villan "pampuloitumista". Tässä työn tuloksia. Pampuloista tuli hauskat ja villa on niin hienoa, että se ei edes kutita kaulan herkkää ihoa. Ihan huippua!

Toiveissa on hankkia kunnolliset karstat, koska nuo punavartiset on oikeasti tarkoitettu koiranhutaleiden kampaamiseen...

Rakentelin siis pampuloista helmet. Määrällisesti niitä on liian vähän, joten vielä pääsee litskuttamaan saippuaevttä ja villaa. Sitäpaitsi: oikeasti olen aivan SURKEA märkähuovuttaja, joten siinäpä yksi haaste lisää! :)

Kevät

Viikonloppuna oli ihan mahtava ulkoilusää - joku omituinen kylmä viima kävi, mutta muuten auringon mollukka lämmitti koko kehoa ja mieltä.

Kävin keräämässä pajunkissoja rannasta ja jämähdin hiljaa ja liikkumatta paikalleni, kun kuulin tutun äänen: kurkia! Missä? KURKIA! No, ääni paljastui sitten kuitenkin naapurin sirkkelin ääneksi. (Saa nauraa!) Järvenlahti sai sen kaikumaan omituisesti ja se kuulosti oikeasti aivan kurjen ääntelyltä. Ukkokultakin "vähän" hymyili... :)

Pajunkissat päätyivät mummon amppeliin roikkumaan ja palaan muihin viikonlopun puuhiin myöhemmin. Varma asia kuitenkin on, että muuttolinnut tulevat pian ja kevät niiden mukana. Kuvassa minun rakumuuttolinnut, jotka muuttivat varaston laatikosta kevään kunniaksi olohuoneen hyllyyn.

Aurinkoista kevättä ja kesän odotusta! Käykääpä kertomassa minulle, kun näette ekat kurjet! :)

Aamukahvia?

Asun unikeon kanssa. Unikeon saa kyllä hereille, tiedän itse kaksi tapaa. Kun sovitaan, että metsähommiin pitää ehtiä aikaisin eli pääsee maalle heti aamusta, unikeko on hereillä ilman herätyskelloa, joskus jopa ennen minua! Se on keino yksi.

Tässä keino kaksi: aamiainen vuoteeseen, toimii aina! ;)

Tein viikonlopun pajukurssilla tätä käyttöä varten tarjottimen. Siitä tuli riittävän iso, että siihen mahtuu helposti kahden hengen aamupala päivän lehtineen. Teos oli ensimmäinen kosketukseni pyöreään tasopunontaan.

Luulin tekeväni tarjotinta, mutta siitä tulikin hiekkasihti! Sen verran jäi rakoja ja aukkoja taidon puutteessa. Tuore paju rakoilee kuivuessaan vielä lisää, joten ehkä tätä luomusta voi ensi syksynä käyttää myös marjojen puhdistukseen... ;o)

Loma-aamujen luksusta on nuuskamuikkunen ja haisuli kaksin - ja ruisleivän ja kahvin tuoksu.

Hurmospajua ja pajuhurmosta

Olin viime viikonloppuna Siru Saarenpään pajukurssilla. Kurssin nimi oli "paju taipuu pääsiäiseen". Jalo tarkoitukseni oli - taas kerran - ennakkoon miettiä mitä aion tehdä, kun tällainen tilan ja ajan paljous annetaan kerralla käyttöön... Toisin taas kävi ja syntyi vähän sitä sun tätä.

Kun elämäni ensimmäiselle kurssille pajuvitsoja keräilin, tuli mukaan myös vahingossa paatsamaa ja korvat punaisena häpeästä tunnustin, että en laisinkaan ollut tajunnut, että sellaistakin tuli kerättyä... Noh, tällä kertaa otin tarkoituksella hassua, rumanväristä, laikukasta, nukkapintaista oksaa mukaan. Kun en taas ollut ihan varma...

Se paljastui kuitenkin pajuksi, härmäpajuksi. Opettaja näin sivisti. Itse nimesin sen hurmospajuksi. Lontoota puhuvat kutsuvat sitä kissapajuksi. Se oli NIIN eriväristä kuin muut pajut, että yritin hyödyntää sitä ominaisuutta ja tein juuttinarulla sitomalla eteisen seinälle... läpyskän.

Mielestäni tuossa "läpyskässä" tulevat esille pajun parhaat puolet eli runsaat, runsaat värisävyt. Kaikki harmaimmat alueet ovat sitä hurmospajua eli härmäpajua.

Tässä toisessa kuvassa näkyy hyvin, miten tämän pajun pinta on nukan peitossa.

Pajukurssin aluksi tein tällaisen kranssikorin. Se oli hyvä "lämmittelytyö" monen MONEN kuukauden tauon jälkeen. Kori löysi jo uuden kodin anoppilasta. :)

Hehkua hangella

Olen talvilomaillut tällä viikolla ja sain tämän huivin vihdoin kameran eteen valoisaan aikaan. Talvi-iltaisin ei valo tahdo millään riittää värivalokuvien ottamiseen!

Huivi on virkattu Pirtin kehräämön hahtuvalangasta ja huovutettu pesukoneessa. Ihastuin alunperin tuon langan hehkuvaan väriin enkä taas keksinyt mitä muutakaan siitä tekisin. Yleinen kettuilun aihe onkin, että eihän tuo edes lämmitä!? Ja minä kuittaan siihen, että: "No, ei niin, mutta vähänkö näyttää hyvältä!" ;)

Pajuplantaasi

Puolentoista viikon päästä olen menossa pajutyökurssille. Kotioloissa pajuhommat ei edelleenkään suju, kun parketti on vallannut maailman ja tilaa on niin kovin vähän. Siksi odotankin kurssia suurella innolla.

Kävin tänään kurkistamassa pajuplantaasille. Ei, kyseessä ei ole mikään "rotupajujen" laatupelto vaan ihan tavallinen ojanpenkka villiintyneine villipajuineen. Oja on niin leveä, että kesäaikaan sitä on melkein mahdotonta ylittää ilman apuvälineitä. Lisäksi, tänä ja viime vuonna, Saimaan pinta on ollut niin ylhäällä, että sulanmaan aikaan pajusatoa ei ole ilman kahluuhousuja päässyt kurkkimaan. Pajuplantaasin muutkin asukkaat näyttävät voivan kehnosti: männyntaimet olivat kovin kellertävähapsisia, raukkaparat. Koivut eivät kertoneet kuulumisia, vaan nukkuivat lehdettöminä talviuntaan.

Tarkoituksenani oli kerätä pajupiiskoja viikonloppua varten ja samalla vähän perata pajuvarastoa. Viime kesä oli märkä ja kylmä täällä Itä-Suomessa ja se kyllä näkyy jopa pajusadossakin. Yksivuotiskasvut olivat kehnonlaisia edellisvuosiin verrattuna. Kaipasin vähän paatsamiakin, mutta ne näyttivät voivan vielä huonommin kuin mäntyparat ja jätin ne rauhaan. Toivottavasti ne toipuvat! Onneksi ihan oikeata pajusaalista kuitenkin tuli! Hurraa! :)