Syksy

Mietin miten tämän asian parhaiten kertoisin: syksy on paras vuodenajoista. Eikös se ole aika lyhyt ja selkeä esitys asiasta?

Rakastan kuulaita, raikkaita aamuja. Rakastan puidun viljan tuoksua ja keltaisena hehkuvia peltoja. Rakastan kurkien ääntelyä pellolla. Rakastan märkää, tuoksuvaa metsää ja kaikkia sieniaarteita mitä se kätkee. Rakastan hedelmistä notkuvia omenapuita. Rakastan pimeneviä iltoja ja auringonlaskun kajoa. Ja rakastan niitä aurinkoisia syyspäiviä, kun lehtipuut alkavat saada loistoaan ja aurinko saa ne valollaan hehkumaan. Rakastan syksyä!

Syksyn keltaista?

Olen tosi huono kukkaihminen. Saan tavallisesti huonekasveista melkein kiitollisimmat Saint Pauliatkin lopettamaan kukkimisen alle kuukaudessa. Johtuukohan se lauluäänestä? ;)

Mutta syksyn kukkia rakastan, erityisesti näitä keltaisia krysanteemeja. Jopa minä saan ne kukkimaan - ja pitkään.

Nyt ei ole ehkä se otollisin aika risutöille, mutta sipistelin muutamasta melkein jo kaatotuomion saaneesta pihakoivusta alaoksia. Ne olivat vielä aivan valtoimenaan lehdessä, joten saapa nähdä miten nämä risuhökötykset kestävät kasassa...

Tällaista sitten syntyi. Löysin vielä pihaliiteristä vanhan tuohikorin (onkohan tuo tuohta?), josta pikku siimahännät olivat nyrsineet pohjaa säpäleiksi. Sekin odotti kaatopaikkakyytiä. Joskus kaikenlaisen tavaran hamstraamisesta on iloakin! Tosin, painona olevat kivet kyllä tupsahtavat pihanurmikolle juuri niiden siimahäntäisten takia, jos tuota taideteosta yrittää siirtää vaikkapa ruohonleikkurin tieltä... Pikku vikoja! :)

Ihan lomafiiliksissä vieläkin

Kesähän se tulla tupsahti. Näin kun lomailee alkukesästä ei paljon heinäkuun sadesäätkään haittaa! :)

Jotain käsinpuuhasteluitakin olen tehnyt, pääsasiassa kuitenkin nauttinut kesästä, toivottavasti sinäkin. Töppösterveisin, Ninni :)

Pimpula pampula poo

Jääkiekon MM-kisat oli ihan huippujuttu. Hyviä pelejä on mukava katsella ja näiden pampuloiden märkälitskutus sujuu melkein liian helposti siinä sivussa. Laadunvalvoja myös huomasi, että jännitävimmistä tilanteista ja tiukimmista peleistä syntyy myös tiiveimmät pallot: vihreät kivikovat on Suomen joukkueen tsekkipelistä...

Tässä ekassa kuvassa olevat pallerot odottavat vielä inspiraatiota, mutta alemmista syntyi jo jotakin. Itse pidän tuosta lilasävyisestä rannekorusta. Kaulakoru on sen verran pitkä, että sitä pystyy kieputtamaan kaulaan...

Nyt on tulossa euroviisut. Mitäköhän siitä kisastudiosta syntyy!?

Mistä näitä tonttuja oikeen tulee...?

En tiedä, tämä on varmaan joku tauti. Tai sitten se on vaan todiste siitä, että olen tulossa TOSI vanhaksi ja urautuneeksi... Aina kun otan villat esiin ja neulan käteen tuloksena on tonttu. Tonttu. Ja taas uusi tonttu.

Tämä veijari muutti (kai) kaverin saunaan, joten en itse ihan vielä huku näihin. Tämä on myös aika pieni, reilun 10cm korkea, joten sillä on vielä monta vuotta aikaa kasvaa. Vai kuinkas pitkään tontut elävät? Satoja vuosia?

Keramiikkakurssin opettaja joskus sanoi, että ihminen tekee käsillään sitä, mitä "päästä on tulossa". Yksi kurssilainen teki makkaratekniikalla samanlaisia kuppeja. Kuppeja, kuppeja, kuppeja. Ja vaikka kuinka yritti tehdä tällä kertaa erilaisen, niin siitä tuli kuitenkin samanmuotoinen... Kunnes sitten yhtenä iltana siitä tuli erilainen!

Joten minä ehkä hieman odottelen sitä "erilaista". Olkoon se sitten vaikka tonttuMUORI. Ja minkälainen on se pää mistä tulee vaan noita tonttuja? Plop, plop, plop... =)

HK-kurssi: Take two

Vietin tämän vuoden talviloman Kiteellä Teppo Nousiaisen hopeakorukurssilla. Oli ehkä yksi parhaista talvilomista ikinä! Uskomatonta, mutta totta näiden tuotoksieni nysväämiseen meni koko kurssi eli neljä päivää. Osittain syynä oli (TAAS) suunnitelman puute ja toiseksi ehkä se, että taidot ei riitä täydellisen tekemiseen, mutta aina voi yrittää... ;)

Sen pidemmittä loruitta; kuvat puhukoot puolestaan...

Tiputiputipu...

Amerikkalaislapsille Easter Bunny tuo lahjuksia, meillä Suomessa kanat huilaa ja kukko munii kerran vuodessa ja ne munat ovatkin suklaisia... :)

Meillä ei käynyt pääsiäiskukkoa, mutta pääsiäistipu tuli väsättyä. Todistettavasti myös Teema-kulhoissa pystyy paistamaan sokerikakkupohjia! Täytteenä tipussa on persikkaa, ananasta ja rahkaa. Päällä mangososeella värjättyä rahkaa. Riemukasta pääsiäistä itse kullekkin!

Kurjet tulivat! - ja sitten myös emalointia

Bongasin eilen tämän kevään ekat kurjet! JEE! Siis minulle ekat. Jokakesäiset "kotikurjet" olivat tulleet jo pellolle pönöttämään ja tepastelivat siellä sohjon ja lumen seassa. Kyllä nyt on keväinen fiilis! Meinasin vallan innoissani loikata liikkuvasta autosta ulos ja ukkokulta jo aprikoi, saakohan auton etuoveenkin LAPSILUKKOA... Harmi kun mukana oli vain kännykkäkamera, ei sillä mitään julkaistavia todisteita saanut napsittua! Ehkä seuraavaan postaukseen sitten...

Oikeasti tarkoitukseni oli kertoa emalointikokeiluistani. Olin kaverin kanssa paikallisen kansalaisopiston emalointikurssilla muutama viikko sitten. Käytössä meillä oli hellan levyllä sulatettavat emalijauheet ja ihan oikea emalointi uuni ja sinne sopivat jauheet.

Ensimmäisenä ihan ehdottomasti eniten toiveita herättänyt ideani, joka kuitenkin jysähti pää edellä petäjään, kun pohjana ollut kuparilevy hehkuttui niin pehmeäksi uunissa, että oli suorastaan lörppöä. No, emalihan sitten lohkeili ja irtosi ihan tarkkaan jokaisesta palasta. Tarkoituksena oli tehdä hopealangasta lehtikuviota ja kiinnittää ne emalilasilla levyyn. Rannekoru tästä piti tulla isona, mutta menee tällaisenaan susitarhaan eli opi näistä -osastoon. Idea sinänsä toimii, mutta ei nyt tällä kertaa IHAN onnistunut.

Tässä on samanlaiseen (liian)ohueen kuparilevyyn taottu kuvioita ja laitettu läpnäkyvää emalia päälle. Sekin on jo vähän halkeillut, mutta minusta tämä näyttää kyllä ihan hyvältä! Tällaisia lisää!

Tämä kettu kettulainen on sitten tehty hellan levyllä sulatettavalla emalilla.

Ja tässä sitten kaikki kertaalleen yhteiskuvassa. Pienet punaiset napit on emaloitu hopealevylle ja niistä tulee (joskus) isona korvakorut.

Jäisiä pisaroita

Nämä tuotokset ovat saaneet inspiraationsa sulavista lumista ja jäästä. Halusin tehdä itselleni jotain yksinkertaista ja toimivaa - vähän blingblingiäkin - arkikorua. Eräs puolituttu on harrastanut isojen helmien käyttöä vaijerikoruissa. En haluaisi leimautua matkijaksi, mutta hänen korunsa näyttivät toimivilta, tai ainakin melkein. Melkein tulee siitä, kun tätä isoa pisaraa ei lukitse vaijeriin, niin se saa - kaulan puolelle - kovin nopeasti vierelleen niskaan kuuluvan lukon! Ei hyvä! Parantelin ideaa vähän ja tämä toimii!

Ninnin neronleimaus oli siis tällä kertaa vaijerin vieminen kahteen kertaan pisaran reiän läpi. Kovaan se pitää kiristää, että ei näy etupuolelle, mutta tässä korussa ainakin näyttää ihan hyvältä!

Korvikset syntyivät sitten vähän vahingossa. Harmi, kun käytössä ei ollut ihan oikeaa hopealankaa vaan jotain kuparoitua wannabeeta. Langan päitä ei pystynyt juottamaan. Nyt ne vähän törröttävät hassusti.

Saunatonttunen

Tämä tonttunen matkasi saunailtatuliaisiksi tuttavalle viime viikolla.

Saunavasta tai -vihta on tehty yhdestä epäonnistuneesta märkähuovutuksesta. Jotain uusiokäyttöä keksin niillekkin sätöksille...

Lämpöisiä löylyjä itse kullekkin toivotellen,

Ninni

Pampulat

Eräs tuttavani paljastui lampuriksi: heillä asustelee suomenlampaita ja kainuun harmaksia. Olin aivan innoissani! Itsekin aina silloin tällöin haaveilen omasta villavarastosta ja päkäpäistä. Häneltä sain siis elämäni ensimmäiset "suoraan-lampaasta"-villasatsit viime keväänä. Villa oli karitsan villaa - valkeaa ruskeaa harmaata ja mustaa. Johtunee ehkä enimmäkseen taidon puutteesta, mutta karitsan villa vaikutti minun käsissäni melkein kelvottomalta neulahuovutukseen: se on aivan silkkisen hienoa ja pehmoista. Villa on siis viettänyt aikaa pahvilaatikoissa pestynä, osa jopa karstattuna, vuoden päivät.

Viime lauantaina sauna ei tuntunut lämpiävän riittävän nopeasti minulle ja odotellessani sain päähäni testata pehmoisen vauvalampaan villan "pampuloitumista". Tässä työn tuloksia. Pampuloista tuli hauskat ja villa on niin hienoa, että se ei edes kutita kaulan herkkää ihoa. Ihan huippua!

Toiveissa on hankkia kunnolliset karstat, koska nuo punavartiset on oikeasti tarkoitettu koiranhutaleiden kampaamiseen...

Rakentelin siis pampuloista helmet. Määrällisesti niitä on liian vähän, joten vielä pääsee litskuttamaan saippuaevttä ja villaa. Sitäpaitsi: oikeasti olen aivan SURKEA märkähuovuttaja, joten siinäpä yksi haaste lisää! :)

Kevät

Viikonloppuna oli ihan mahtava ulkoilusää - joku omituinen kylmä viima kävi, mutta muuten auringon mollukka lämmitti koko kehoa ja mieltä.

Kävin keräämässä pajunkissoja rannasta ja jämähdin hiljaa ja liikkumatta paikalleni, kun kuulin tutun äänen: kurkia! Missä? KURKIA! No, ääni paljastui sitten kuitenkin naapurin sirkkelin ääneksi. (Saa nauraa!) Järvenlahti sai sen kaikumaan omituisesti ja se kuulosti oikeasti aivan kurjen ääntelyltä. Ukkokultakin "vähän" hymyili... :)

Pajunkissat päätyivät mummon amppeliin roikkumaan ja palaan muihin viikonlopun puuhiin myöhemmin. Varma asia kuitenkin on, että muuttolinnut tulevat pian ja kevät niiden mukana. Kuvassa minun rakumuuttolinnut, jotka muuttivat varaston laatikosta kevään kunniaksi olohuoneen hyllyyn.

Aurinkoista kevättä ja kesän odotusta! Käykääpä kertomassa minulle, kun näette ekat kurjet! :)

Aamukahvia?

Asun unikeon kanssa. Unikeon saa kyllä hereille, tiedän itse kaksi tapaa. Kun sovitaan, että metsähommiin pitää ehtiä aikaisin eli pääsee maalle heti aamusta, unikeko on hereillä ilman herätyskelloa, joskus jopa ennen minua! Se on keino yksi.

Tässä keino kaksi: aamiainen vuoteeseen, toimii aina! ;)

Tein viikonlopun pajukurssilla tätä käyttöä varten tarjottimen. Siitä tuli riittävän iso, että siihen mahtuu helposti kahden hengen aamupala päivän lehtineen. Teos oli ensimmäinen kosketukseni pyöreään tasopunontaan.

Luulin tekeväni tarjotinta, mutta siitä tulikin hiekkasihti! Sen verran jäi rakoja ja aukkoja taidon puutteessa. Tuore paju rakoilee kuivuessaan vielä lisää, joten ehkä tätä luomusta voi ensi syksynä käyttää myös marjojen puhdistukseen... ;o)

Loma-aamujen luksusta on nuuskamuikkunen ja haisuli kaksin - ja ruisleivän ja kahvin tuoksu.

Hurmospajua ja pajuhurmosta

Olin viime viikonloppuna Siru Saarenpään pajukurssilla. Kurssin nimi oli "paju taipuu pääsiäiseen". Jalo tarkoitukseni oli - taas kerran - ennakkoon miettiä mitä aion tehdä, kun tällainen tilan ja ajan paljous annetaan kerralla käyttöön... Toisin taas kävi ja syntyi vähän sitä sun tätä.

Kun elämäni ensimmäiselle kurssille pajuvitsoja keräilin, tuli mukaan myös vahingossa paatsamaa ja korvat punaisena häpeästä tunnustin, että en laisinkaan ollut tajunnut, että sellaistakin tuli kerättyä... Noh, tällä kertaa otin tarkoituksella hassua, rumanväristä, laikukasta, nukkapintaista oksaa mukaan. Kun en taas ollut ihan varma...

Se paljastui kuitenkin pajuksi, härmäpajuksi. Opettaja näin sivisti. Itse nimesin sen hurmospajuksi. Lontoota puhuvat kutsuvat sitä kissapajuksi. Se oli NIIN eriväristä kuin muut pajut, että yritin hyödyntää sitä ominaisuutta ja tein juuttinarulla sitomalla eteisen seinälle... läpyskän.

Mielestäni tuossa "läpyskässä" tulevat esille pajun parhaat puolet eli runsaat, runsaat värisävyt. Kaikki harmaimmat alueet ovat sitä hurmospajua eli härmäpajua.

Tässä toisessa kuvassa näkyy hyvin, miten tämän pajun pinta on nukan peitossa.

Pajukurssin aluksi tein tällaisen kranssikorin. Se oli hyvä "lämmittelytyö" monen MONEN kuukauden tauon jälkeen. Kori löysi jo uuden kodin anoppilasta. :)

Hehkua hangella

Olen talvilomaillut tällä viikolla ja sain tämän huivin vihdoin kameran eteen valoisaan aikaan. Talvi-iltaisin ei valo tahdo millään riittää värivalokuvien ottamiseen!

Huivi on virkattu Pirtin kehräämön hahtuvalangasta ja huovutettu pesukoneessa. Ihastuin alunperin tuon langan hehkuvaan väriin enkä taas keksinyt mitä muutakaan siitä tekisin. Yleinen kettuilun aihe onkin, että eihän tuo edes lämmitä!? Ja minä kuittaan siihen, että: "No, ei niin, mutta vähänkö näyttää hyvältä!" ;)