Bongasin eilen tämän kevään ekat kurjet! JEE! Siis minulle ekat. Jokakesäiset "kotikurjet" olivat tulleet jo pellolle pönöttämään ja tepastelivat siellä sohjon ja lumen seassa. Kyllä nyt on keväinen fiilis! Meinasin vallan innoissani loikata liikkuvasta autosta ulos ja ukkokulta jo aprikoi, saakohan auton etuoveenkin LAPSILUKKOA... Harmi kun mukana oli vain kännykkäkamera, ei sillä mitään julkaistavia todisteita saanut napsittua! Ehkä seuraavaan postaukseen sitten...
Oikeasti tarkoitukseni oli kertoa emalointikokeiluistani. Olin kaverin kanssa paikallisen kansalaisopiston emalointikurssilla muutama viikko sitten. Käytössä meillä oli hellan levyllä sulatettavat emalijauheet ja ihan oikea emalointi uuni ja sinne sopivat jauheet.
Ensimmäisenä ihan ehdottomasti eniten toiveita herättänyt ideani, joka kuitenkin jysähti pää edellä petäjään, kun pohjana ollut kuparilevy hehkuttui niin pehmeäksi uunissa, että oli suorastaan lörppöä. No, emalihan sitten lohkeili ja irtosi ihan tarkkaan jokaisesta palasta. Tarkoituksena oli tehdä hopealangasta lehtikuviota ja kiinnittää ne emalilasilla levyyn. Rannekoru tästä piti tulla isona, mutta menee tällaisenaan susitarhaan eli opi näistä -osastoon. Idea sinänsä toimii, mutta ei nyt tällä kertaa IHAN onnistunut.
Tässä on samanlaiseen (liian)ohueen kuparilevyyn taottu kuvioita ja laitettu läpnäkyvää emalia päälle. Sekin on jo vähän halkeillut, mutta minusta tämä näyttää kyllä ihan hyvältä! Tällaisia lisää!
Tämä kettu kettulainen on sitten tehty hellan levyllä sulatettavalla emalilla.
Ja tässä sitten kaikki kertaalleen yhteiskuvassa. Pienet punaiset napit on emaloitu hopealevylle ja niistä tulee (joskus) isona korvakorut.
