Syksy

Mietin miten tämän asian parhaiten kertoisin: syksy on paras vuodenajoista. Eikös se ole aika lyhyt ja selkeä esitys asiasta?

Rakastan kuulaita, raikkaita aamuja. Rakastan puidun viljan tuoksua ja keltaisena hehkuvia peltoja. Rakastan kurkien ääntelyä pellolla. Rakastan märkää, tuoksuvaa metsää ja kaikkia sieniaarteita mitä se kätkee. Rakastan hedelmistä notkuvia omenapuita. Rakastan pimeneviä iltoja ja auringonlaskun kajoa. Ja rakastan niitä aurinkoisia syyspäiviä, kun lehtipuut alkavat saada loistoaan ja aurinko saa ne valollaan hehkumaan. Rakastan syksyä!

Syksyn keltaista?

Olen tosi huono kukkaihminen. Saan tavallisesti huonekasveista melkein kiitollisimmat Saint Pauliatkin lopettamaan kukkimisen alle kuukaudessa. Johtuukohan se lauluäänestä? ;)

Mutta syksyn kukkia rakastan, erityisesti näitä keltaisia krysanteemeja. Jopa minä saan ne kukkimaan - ja pitkään.

Nyt ei ole ehkä se otollisin aika risutöille, mutta sipistelin muutamasta melkein jo kaatotuomion saaneesta pihakoivusta alaoksia. Ne olivat vielä aivan valtoimenaan lehdessä, joten saapa nähdä miten nämä risuhökötykset kestävät kasassa...

Tällaista sitten syntyi. Löysin vielä pihaliiteristä vanhan tuohikorin (onkohan tuo tuohta?), josta pikku siimahännät olivat nyrsineet pohjaa säpäleiksi. Sekin odotti kaatopaikkakyytiä. Joskus kaikenlaisen tavaran hamstraamisesta on iloakin! Tosin, painona olevat kivet kyllä tupsahtavat pihanurmikolle juuri niiden siimahäntäisten takia, jos tuota taideteosta yrittää siirtää vaikkapa ruohonleikkurin tieltä... Pikku vikoja! :)

Ihan lomafiiliksissä vieläkin

Kesähän se tulla tupsahti. Näin kun lomailee alkukesästä ei paljon heinäkuun sadesäätkään haittaa! :)

Jotain käsinpuuhasteluitakin olen tehnyt, pääsasiassa kuitenkin nauttinut kesästä, toivottavasti sinäkin. Töppösterveisin, Ninni :)

Pimpula pampula poo

Jääkiekon MM-kisat oli ihan huippujuttu. Hyviä pelejä on mukava katsella ja näiden pampuloiden märkälitskutus sujuu melkein liian helposti siinä sivussa. Laadunvalvoja myös huomasi, että jännitävimmistä tilanteista ja tiukimmista peleistä syntyy myös tiiveimmät pallot: vihreät kivikovat on Suomen joukkueen tsekkipelistä...

Tässä ekassa kuvassa olevat pallerot odottavat vielä inspiraatiota, mutta alemmista syntyi jo jotakin. Itse pidän tuosta lilasävyisestä rannekorusta. Kaulakoru on sen verran pitkä, että sitä pystyy kieputtamaan kaulaan...

Nyt on tulossa euroviisut. Mitäköhän siitä kisastudiosta syntyy!?

Mistä näitä tonttuja oikeen tulee...?

En tiedä, tämä on varmaan joku tauti. Tai sitten se on vaan todiste siitä, että olen tulossa TOSI vanhaksi ja urautuneeksi... Aina kun otan villat esiin ja neulan käteen tuloksena on tonttu. Tonttu. Ja taas uusi tonttu.

Tämä veijari muutti (kai) kaverin saunaan, joten en itse ihan vielä huku näihin. Tämä on myös aika pieni, reilun 10cm korkea, joten sillä on vielä monta vuotta aikaa kasvaa. Vai kuinkas pitkään tontut elävät? Satoja vuosia?

Keramiikkakurssin opettaja joskus sanoi, että ihminen tekee käsillään sitä, mitä "päästä on tulossa". Yksi kurssilainen teki makkaratekniikalla samanlaisia kuppeja. Kuppeja, kuppeja, kuppeja. Ja vaikka kuinka yritti tehdä tällä kertaa erilaisen, niin siitä tuli kuitenkin samanmuotoinen... Kunnes sitten yhtenä iltana siitä tuli erilainen!

Joten minä ehkä hieman odottelen sitä "erilaista". Olkoon se sitten vaikka tonttuMUORI. Ja minkälainen on se pää mistä tulee vaan noita tonttuja? Plop, plop, plop... =)