Olin viime viikonloppuna Siru Saarenpään pajukurssilla. Kurssin nimi oli "paju taipuu pääsiäiseen". Jalo tarkoitukseni oli - taas kerran - ennakkoon miettiä mitä aion tehdä, kun tällainen tilan ja ajan paljous annetaan kerralla käyttöön... Toisin taas kävi ja syntyi vähän sitä sun tätä.
Kun elämäni ensimmäiselle kurssille pajuvitsoja keräilin, tuli mukaan myös vahingossa paatsamaa ja korvat punaisena häpeästä tunnustin, että en laisinkaan ollut tajunnut, että sellaistakin tuli kerättyä... Noh, tällä kertaa otin tarkoituksella hassua, rumanväristä, laikukasta, nukkapintaista oksaa mukaan. Kun en taas ollut ihan varma...
Se paljastui kuitenkin pajuksi, härmäpajuksi. Opettaja näin sivisti. Itse nimesin sen hurmospajuksi. Lontoota puhuvat kutsuvat sitä kissapajuksi. Se oli NIIN eriväristä kuin muut pajut, että yritin hyödyntää sitä ominaisuutta ja tein juuttinarulla sitomalla eteisen seinälle... läpyskän.
Mielestäni tuossa "läpyskässä" tulevat esille pajun parhaat puolet eli runsaat, runsaat värisävyt. Kaikki harmaimmat alueet ovat sitä hurmospajua eli härmäpajua.
Pajukurssin aluksi tein tällaisen kranssikorin. Se oli hyvä "lämmittelytyö" monen MONEN kuukauden tauon jälkeen. Kori löysi jo uuden kodin anoppilasta. :)
Onpas aivan ihana!
VastaaPoistaMinunkin pitäisi lähteä tuonne pellonreunuspusikoihin keräämään pajuja. Olis kiva oppia tekemään jotain kunnollistakin. Tähän mennessä vain pikaisia kukkakeppejä! :-)
Hurmos-läpyskä on aivan IHANA!! Niin kuin myös tuo seuraavan postauksen tarjotin! Jospa suihkuttelisit sitä aina välillä, niin ei raot ois niiiiin suuria ;-D
VastaaPoista