Olin pajutyökurssilla viime talvena. Olin jo vuosikausia vääntänyt risusta ja pajusta hökötyksiä ymmärtämättä punonnan hienouksista tuon taivaallista: rautalanka ja teippi korvaa puuttuvan taidon! ;) Kävin siis kurssilla oppimassa punontatekniikan perusteet ja vääntelin yhtenä viime kevättalven loskapäivistä korin. Pohjalta ei ole kuin yksi suunta, mutta koossa se pysyi ja pysyy edelleen.
Tuon pajukorin jälkeen on syntynyt muitakin luomuksia, niistä kuvia tulossa myöhemmin. Suurin hidasteista, joka estää aivan hulvattoman pajuun hullaantumisen on työtilan puute, lottokeijun suuntaan on lähettetty hartaita toiveita tilanteen pikaisesta korjaamisesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti