Löysin lapsuudenkodistani roikkumasta yhden ensimmäisistä risuväkerryksistä. Muistan kun tein tuota palloa varaston lattialla. Pallon koossapitävä voima - rautalanka - repi uusiin urheilukerraston housuihin reikiä sormista nyt puhumattakaan (ei saa kertoa äitille!). Osa valoista on pimennyt vuosien saatossa, joten niiden vaihto on kai seuraava projekti. Olisikin ehkä jo syytä siirtyä paloturvallisempaan led-aikaan...
Samaisesta paikasta, kotoakotoa, löysin myös kaksi ihan ensimmäistä öljyvärimaalaustani. Olen oikeasti ollut joskus innoissani maalaamisesta. Ikinä en sitä ole osannut, kysykää vaikka kuvaamataidon opettajaltani. Mutta innoissaanhan saa olla mistä haluaa - ja pitää ihan ollakin!
Vuosi, jolloin nuo maalasin oli 1992 ja olin silloin aika pikku tyttö. Nalle on isäni lapsuusajan rakkaimpia leluja ja valkoiset tossukat ovat omat ensijalkineeni, kuulemma. Pullo-tee-taulu oli kansalaisopiston kurssilla maalattu taulu. Sen jälkeen öljyvärit jäivät vuosiksi varaston hyllyyn unholaan.
Kiva kun kävit blogissani. Täältä löytyikin kiva aikaisemmin tuntematon blogi.
VastaaPoista