Näin se toimii: otetaan jämäpala valssausharjoiteltua hopealevyä (alkupaksuus 1mm) ja hiotaan ja sahataan siitä pitkänmallinen kolmio. Siistitään reunat ja paukutetaan suippopäävasaralla pintaan kuvioita ja siistitään uudelleen reunat. Tässä välissä suherretaan, nyhrätään ja väspätään turhaan... Sitten pyöräytetään pyörökärkipihdeillä kolmion yläreuna kiekuralle ja laitetaan kiillottumaan. Sitten vain mustaa nahkanauhaa ja kaulaan...
Kurssin suurin urakkani oli tämä Thorin vasara tai Ukon kirves, minkä tein ukkokullalleni.
Siinä on käytetty 1mm:n hopealevyä ja 1,5mm ja 1mm hopealankaa, opettajan punsseleita, patinointilitkua ja ihan liian paljon aikaa. Siitä ei tullu lähellekkään sellainen kuin piti ja olisin voinut nyhrätä sitä aina maailman loppuun asti. Jotain tärkeää opin tämän kanssa: suunnitelman pitää olla selvä, kun työn aloittaa. Sitä ei voi aina vauhdissa muuttaa ja varsinkaan jälkiä korjata!
Ja eikun kohti uusia haasteita ja hopeakorukursseja... :)
Uskallan olla eri mieltä ;-D
VastaaPoistaJuuri siksi, että nuo työkalut ja alusta ;-D eivät käyttäydy niin kuin minä ajattelen tai käsken, niin ei kannata kovin tarkkaan suunnitella; antaa sen hopeen elää omaa elämäänsä!?
terv.Mags
Hih! Uskallatkin! :)
VastaaPoistaOon kyllä osittain samaakin mieltä...